Katsotaan, mutta ei nähdä

Varmaan moni muistaa 2000-luvun alun, jolloin kännykät nousivat suureen suosioon ja niiden käyttö kasvoi monenkertaiseksi 1990-lukuun verrattuna.

Kännyköissä ei ollut mitään nykyaikaisia sovelluksia, mutta niiden vaikutus liikenneturvallisuuteen alkoi jo silloin, ja laki reagoi asiaan nopeasti: kännykässä puhumisesta sai sakot, jos käytti sitä ajaessaan ilman handsfree-laitetta. Lain laatijat olivat ilmeisesti sitä mieltä, että juuri kännykkää pitävän käden puuttuminen auton ohjauksesta on suurin riski koko hommassa, mutta silloin ei tutkittu muuta käyttäytymistä kuten keskittymistä ja reagointia.

Todellisia Kokemuksia

Tänä päivänä on mahdotonta valvoa autoilijoiden älypuhelimien käyttöä ajon aikana. Sen huomaa toki heti, kun joku edessä viestittelee tai puhuu puhelimessa pitäen samalla ratista kiinni; ja mikä mielenkiintoista, kännykän puuttuminen kädestä ja handsfree-laitteen tai autoon sisäänrakennetun puhelimen käyttö ei paljoa tilannetta paranna. Autoa pystyy hyvin ohjaamaan yhdelläkin kädellä, mutta aivot on erittäin vaikea saada keskittymään moneen asiaan samaan aikaan ja siksi puhelun aikana ajotapamme muuttuu vähemmän turvalliseksi. Tässä tapauksessa turvallisuus on nimittäin mielessä eikä käsien liikkumismahdollisuuksissa.

Suomen Liikenneturva on koko ajan virittämässä uusia sääntöjä, joiden noudattamisen seurauksena liikenneonnettomuuksissa sattuneiden kuolemien määrän pitäisi pudota enintään sataan vuodessa vuoteen 2025 mennessä. Tänä päivänä määrä on vielä yli kaksisataa, ja liikenteen turvallisuutta on pyritty parantamaan eri keinoilla: turvavyöpakko astui voimaan jo vuosia sitten, mutta esimerkiksi nopeusrajoituksia mietitään vuosittain ja keskustellaan niiden alentamisesta, minkä pitäisi muuttaa ihmisten ajotapa entistä turvallisemmaksi. Tosiasia on kuitenkin mielestäni se, että täytyy parantaa kuljettajien vuorovaikutusta turvallisemmaksi, sillä toimiva vuorovaikutus on turvallisen liikenteen ensimmäinen ehto.

Kun Ei Ymmärrä Näyttää Vilkkua

…tai kun ei ymmärrä katsoa peiliin – siis sekä sivupeiliin että omaa naamaa näyttävään lasiin. Kuljettajien on vaikea lähteä syyttämään itseään liikenteessä tapahtuneista turvallisuutta vähentäneistä kohtauksista, joten useimmiten kuulemme jotain ”tämä jätkä oli siellä seiskatiellä mennyt vasenta kaistaa liian hurjaa vauhtia ja käyttäytyi täysin kaikkien turvallisuuden perussääntöjen vastaisesti”, mutta tosiasia on siinä, että jokaisen täytyy ennakoida liikennettä ja paljon. Tilanteet, kun ajetaan kuorma-auton takana nopeammin kuin kuorma-auto ja vasta viime hetkellä halutaan vaihtaa kaistaa vasempaan, ovat oikeita kuljettajien suosikkeja: ei osata katsoa sivupeiliin etukäteen eikä siten voida ennakoida vaarallista tilannetta. Lopuksi se on jommankumman kuljettajan hätäjarrutus, vasenta kaistaa menevän kuljettajan nopeuden lisäys ja turvallisuudesta tinkiminen tai huonommassa tapauksessa sivutörmäys. Oliko nyt sitten niin vaikeaa katsoa sivupeiliin ennen kuin on aika tehdä hätäinen kaistan vaihto?

Kun Ei Ymmärrä Näyttää Vilkkua

Liikenteen turvallisuutta vähentää se, että monia asioita tehdään vain pakon edessä – siis sen takia, että liikenteen turvallisuussäännöt näin sanovat. Harvemmin jaksetaan ajatella asioita syvempään ja ymmärtää, minkä takia kyseiset säännöt on laadittu. Siitä syntyy tyhmiä liikenteen turvallisuutta vaarantavia tilanteita: vilkkua näytetään vasta siinä vaiheessa, kun kaistan vaihto on jo puoleksi tehty eikä etukäteen tai lähdetään pientareelta tekemään U-käännöstä pelkkä vasen vilkku päällä ymmärtämättä sitä, että takaa tulevat voivat ymmärtää asian pelkkänä liikkeelle lähtönä ja yrittävät mahdollisesti ohittaa vasemmalta. Kun turvallisuus selitetään ihmisille autokouluissa tai esimerkiksi sosiaalisissa mainoksissa paremmin, se tulee osaksi arjen hyvää käyttäytymistapaa. Toimiva vuorovaikutus takaa paremman turvallisuuden, kun taas pelkkä sääntöjen noudattaminen ei takaa mitään muuta kuin sakoilta välttymistä: kännykässä puhuminen on kiellettyä, mutta ihmisten on harkittava myös aivojensa toimintaa liikenteessä. Handsfree-laitettakin käyttäessään kuljettaja katsoo tietä ja ympäröiviä olosuhteita, mutta riskit ovat kaksinkertaisia: juuri sen takia, että katsominen ei vaikuta turvallisuuteen melkein mitenkään, kun taas havaintojen tekeminen vaikuttaa siihen jo ratkaisevasti. Jaksetaan keskittyä liikenteeseen ja turvallisuus kasvaa.