Kesälomailijan raamattu

Kesä on sitä aikaa, kun voi irrottaa itsensä arjen huolista ja nauttia aurinkoisista keleistä, metsäretkistä ja rannalla löhöilystä. Suosituimmat Suomen uimarannat ovat tavalla tai toisella valvottuja, mutta syvemmälle luontoon mennessä lomailija huomaakin olevansa aivan yksin koko maailman edessä ja oppii selviytymään luonnossa sen ajatuksen kanssa, että nyt ei ole ketään auttamassa eikä turvallisuutta takaamassa.

Helteellä Uimaan

Mikä voi olla hienompaa kuin hypätä veteen helteisenä kesäpäivänä, kun aurinko on jo ehtinyt tehdä ihoon sekä hikeä että rusketusta? Ehkä vain veneeltä hyppääminen. Tähän kesäuintiin tavallisissa vesistöissä kuuluu harmittavan usein myös alkoholi, joka saa ihmiset entistä rohkeammiksi ja pesee turvallisuussäännöt päästä pois. Kai kaikille on kuitenkin selvää, että humalassa ei uimaan mennä eikä varsinkaan hypätä tuntemattomiin vesistöihin. Mitä muuta helteessä uimaan lähtijän turvallisuudesta?Yllättäen törmäsin sellaiseen tietoon, että kaupunkialueilla ihmiset välillä lähtevät liian pitkälle uimarannalta ja jäävät isojen alusten uhreiksi. Miten tämä tapahtuu? Kun astutaan esimerkiksi valtamereen, jonka aallot näyttävät pieniltä ja turvallisilta eli ovat alle yhden metrin korkeita, kuvitellaan olevansa turvassa seisoen noin napaan asti ylettyvässä vedessä. Aaltoja tulee toinen toisen jälkeen vedessä seisovan ihmisen kasvoja myöten, mutta mihin ne aallot häviävät? Ei mihinkään, sillä ne palaavat takaisin melkein yhtä voimakkaalla virtauksella kuin olivat menossa rantaan päin. Sama tapahtuu myös isojen laivojen kanssa, ja silloin on syytä muistaa, että sadan metrin etäisyys isoon lauttaan ei ole enää turvallinen. Alus luo samankaltaisia aaltoja kuin valtamerikin, ja takaisin palaavat aallot voivat vetää vesillä liikkujan aluksen alle riippumatta siitä, kulkeeko ihminen esimerkiksi pienellä kajakilla tai ilman mitään veneitä vaan uiden.

Helteellä Uimaan

Kesäisin vesistöillä sattuu ikävä määrä vahinkoja. Hukkuminen on yksi kesän suosimia kuoleman tekijöitä, ja ihmisten onkin syytä opetella muiden pelastaminen vedestä. Kuitenkin ennen kuin lähdetään luennoimaan muille rannalla olijoille vesistöjen ja niissä oleskelun turvallisuudesta, kannattaa oppia tunnistamaan vaarassa oleva henkilö. Asia ei nimittäin olekaan niin yksinkertainen kuin sen kuvitellaan olevan eli hukkuva ihminen ei koskaan huuda apua kovalla äänellä eikä heiluta käsiään. Hänellä on hukkumishetkellä jo suu täynnä vettä ja mahdollisesti myös keuhkotkin, ja tällaisessa tilanteessa ihmisen refleksit toimivat vain saadakseen hengitysilmaa. Mistään muusta ei ole kyse. Vaarassa olevan ihmisen tunnistaminen on siis siinä, että tutkitaan vedessä uivien ihmisten käyttäytymistä ja havaitaan hukkuva ihminen ennen kuin joudutaan sukeltamaan pohjaan.Sukeltaminen ja veteen hyppääminen ovat toinen vammoja edeltävä tekijä, jos sukelletaan tai hypätään unohtaen kaikki turvallisuuden perusasiat. Vaikka ponttoni näyttää kovin turvalliselta ja vesi sen alla syvältä, asia kannattaa aina ensin tarkistaa. Tarkastussukellus ei vie kuin kymmenen minuuttia ja sekin on kova maksimi, mutta voivat pelastaa veteen hyppääjän ikäviltä seurauksilta. Suomen mahtavia vesistöjä veneellä kulkiessa pitää myös muistaa muutama turvallisuusasia. Ensimmäinen on yllättäen vesi, mutta ei se, joka venettä ympäröi, vaan juomakelpoinen. Tutkimuksia on tehty monenlaisia, onko esimerkiksi Saimaan vettä turvallista juoda, ja tuloksia saatiin ristiriitaisia – mutta riittäviä kuitenkin siihen, ettei järvivettä lähdetä juomaan joka paikassa. Omaa juomavettä pitää olla mukana ja sitä pitää myös käyttää, sillä auringon paisteessa ja tuoreessa ilmassa asia saattaa unohtua kokonaan ja elimistön vastaus riittämättömään vesimäärään on huono olo. Alkoholijuomat eivät asiaa auta eivätkä turvallisuutta paranna, joten veden kanssa täytyy noudattaa turvallisuutta sekä vesillä liikkuessaan että vettä itseensä kaataessaan.