Kesävartijan työ avartaa maailmankuvaa

Poliisit työskentelevät kaduilla, mutta kun pidätys on saatu tehtyä ja rikollinen tuomittua, astuvat tilalle vartijat. Vartijat työskentelevät vankien parissa vankiloissa ja he ovat usein juuri ne ihmiset, jotka ovat lähimpänä vangin päivittäistä elämää. Siksi ammatissa tarvitaankin vastuullisuutta ja vuorovaikutustaitoja, mutta lisäksi myös ymmärrystä turvallisuusuhkista, päihteiden vaikutuksista ja muista vangin käytökseen vaikuttavista asioista. Pääasiassa tilanteet pyritään aina selvittämään puhumalla, mutta toisinaan tarvitaan myös voimakeinoja. Turvallisuutta pyritään lisäämään nimenomaan tilanteita ennakoimalla. Tarkoitus on kuitenkin, että vankilassa ei enää tuomita vaan keskitytään kuntouttavaan työhön.

Vartijan työhön ja haasteisiin päästiin tutustumaan lähemmin Kesävartija-dokumentin kautta, joka kuvattiin kesällä 2014 ja jota on sen jälkeen esitetty sekä TV:ssä että elokuvafestivaaleilla. Dokumentissa seurataan nuorta Mikko Nykästä, joka on saanut ensimmäistä kertaa kesätöitä elinkautisvankien vanginvartijana. Nykänen toimii vartijana Pelson vankilassa, jossa vangit testaavat kesäpoikaa surutta. Nykäselle kokemus oli aivan uusi, sillä hän opiskeli palvelinasentajaksi ja oli aiemmin työskennellyt puhelinmyyntifirmassa ja leikannut kesäisin nurmikoita. Hän ei kuitenkaan pelännyt heittäytyä uuteen ja ulospäin suuntautunut reipas nuorimies palkattiin kesäksi.

Pelson vankila sijaitsee Pohjois-Pohjanmaalla Vaalan kunnassa. Kyseessä on suljettu laitos, jossa on paikat 120 vangille. Pelso on yksi viimeisistä niin sanotuista korpivankiloista, eli kaukana taajamasta sijaitsevista työvankiloista. Pelsossa istuu sekä naisia että miehiä, joilla on tilillään esimerkiksi huumausaine- ja väkivaltarikoksia. Pelsossa vangit voivat opiskella hevostaloutta ja rakennusten peruskorjausta. Lisäksi heillä on mahdollisuus päihdekuntoutukseen ja yhteisöhoitoon. Vangeista noin 65 prosenttia osallistuu johonkin näistä.

Työstä seurasi kiinnostus ihmisten parissa toimimiseen

Kesävartijat saavat tehtäväänsä kahden päivän pikakoulutuksen, johon kuuluu luentoja, painia sekä pippurisumutteen testaamista sekä maaliin että omiin kasvoihin. Tämän jälkeen kesävartijat joutuvat suoraan tosi toimiin. Dokumentissa nähdään, kuinka Nykäsen ennakkoluulot saivat hänet jännittämään ja tuntuvat nyt naiiveilta. Pian hän sai kuitenkin huomata, että vankien kanssa pärjää parhaiten olemalla oma itsensä, ei meuhkaamalla ja esittämällä. Nykänen toteaa monien vankien oikein odottavan kesävartijoita, sillä heille epävarmojen nuorten pomputtaminen on hauskaa vaihtelua ja viihdettä. Nykänen toteaa, että hän oppi kohtaamaan vangit ihmisinä, sen kummemmin tuomitsematta. Hän kuvailee työtään enemmänkin ohjaajan lähityöksi, jossa vangin kanssa jutellaan tulevaisuuden mahdollisuuksista yhteiskunnassa. Kesätyössään Nykänen kuuli paljon surullisia tarinoita, sillä monella osaston vangeista olivat asiat menneet elämässä pieleen lapsesta asti. Nykänen innostui kesätyöstään ja vaihtoi kesän jälkeen opinnot mielenterveys- ja päihdetyöhön. Dokumentti onkin osaltaan myös Nykäsen kasvutarina.

Kesävartijaksi myös ilman koulutusta

Kesävartijoita haetaan lähes kaikkiin Suomen vankiloihin, myös ilman alan koulutusta. Jokaisesta hakijasta tehdään kuitenkin turvaselvitys ja heidät haastatellaan tarkasti. Vankilaan voi hakeutua kesätöihin lukion loputtua. Kesävartijat palkataan yleensä kolmeksi kuukaudeksi kesä-elokuussa. Vakituista työsuhdetta kouluttamatonta vartijaa ei kuitenkaan voida palkata, vaan hän työskennellä määräaikaisessa työsuhteessa korkeintaan kaksi vuotta, jonka jälkeen täytyy hankkia alan koulutus. Kesävartijoiden työ on pääasiassa valvontaa ja he joutuvat harvoin kontaktitilanteisiin. Vartijoita tarvitaan useille eri osastoille, sillä kaikkia vankeja ei voida laittaa samalle osastolle. Vangeilla on omat alakulttuurinsa, jotka vaikuttavat vankilaelämään eivätkä kaikki tule toimeen kaikkien kanssa. Kesävartijoita ei kuitenkaan yleensä jätetä yksin vastuuseen osastoista, vaan mukana on kokeneempi vartija. Kesäisin työhön tuo haastetta se, että erilaiset vankilassa järjestettävät koulutukset ja työt jäävät henkilökunnan lomien takia tauolle kesällä ja vangeilla on enemmän aikaa keksiä muuta viihdettä. Riihimäen vankilassa kesävartijana toimiva Leevi Saikkonen kertoo viihtyneensä työssä yllättävän hyvin, vaikka vartijan ura ei hänellä olekaan suunnitelmissa. Itsepuolustustaitoja ei tarvittu ja apua on saanut kokeneemmilta vartijoilta. Saikkonen toteaakin, että voisi hyvin kuvitella palaavansa kesävartijaksi.