Meripelastajat vesilläliikkujien turvana

Harva tulee ajatelleeksi miten tärkeä osa pelastustyöntekijöiden suurta joukkoa meripelastus henkilöstö on. Maassa jossa on satoja kilometrejä rantaviivaa, meripelastusjärjestöillä on elintärkeä rooli. Ilman meripelastustoiminnan turvaverkkoa vesillä liikkuminen vaatisi vuosittain enemmän uhreja ja aineelliset vahingot olisivat huomattavasti suurempia.

Meripelastustoiminta vapaaehtoisvoimin aloitettiin jo 1857. Suursaareen perustettiin silloin ensimmäinen meripelastusasema. Suomen meripelastusseura perustettiin 40 vuotta myöhemmin ja on siis toiminut jo yli 100 vuotta. Nykyään Suomessa toimii kymmeniä meri- ja järvipelastusseuroja. Meripelastusseuran lippulaiva on pelastusristeilijä Jenny Wihuri, jonka vakituinen laituripaikka sijaitsee Meripelastusasema 1:n kupeessa, aivan Helsingin keskustassa. Vapaaehtoisvoimin toimivat meripelastusjärjestöt avustavat Suomen rajavartiolaitoksen meripelastusjaostoa joka vastaa Suomessa meripelastustoiminnasta. Meripelastajien sekalainen joukko koostuu tavallisista ihmisistä jokaiselta elämän alueelta. Nämä sankarit ovat aina valmiita uhraamaan aikaansa ja jopa vaarantamaan itsensä pelastustyössä joka perustuu vapaaehtoisuuteen. Meripelastusjärjestöjä löytyy joka puolelta Suomen rannikkoa, ja toimintaa rahoitetaan lähinnä lahjoituksin ja jäsenmaksuilla. Meripelastajiksi hakeneet käyvät läpi koulutusohjelman, jonka tarkoituksena on antaa koulutettaville meripelastustyössä tarvittavat eväät erilaisissa pelastustehtävissä toimimiseen turvallisesti. Koulutusohjelma koostuu 12:sta osa-alueesta, joihin sisältyy muunmuassa merenkulku- ja alustekniikkaa, merimiestaitoja, ensiapua sekä etsintä- ja pelastustoimintaa. Hakijoilta edellytetään myös hyvää näköä, uimataitoa ja peruskuntoa. Aiempi veneilykokemus ei ole pakollinen, vaan ennemmin halu auttaa ja sitoutua mukaan toimintaan on oleellista. Ikäraja on 18 vuotta, mutta jo 16 vuotiaana voi päästä harjoittelijaksi pelastusalukselle. Toimintaa saa jatkaa niin kauan kuin oma kunto sallii.

Meripelastajien monipuolinen työ

Meripelastajan työ on monipuolista ja joskus ennalta arvaamatontakin hyvästä etukäteen suunnittelusta huolimatta. Pelastustyö voi olla merihätään joutuneen aluksen avustamista ja hinaamista, tai vedenvaraan joutuneiden pelastamista. Miehistö joutuu myös toisinaan avustamaan sairaskohtauksen saaneiden kuljettamisessa tai loukkaantuneiden ensiavussa. Pelastajien toimenkuvaan kuuluu myös muiden pelastusjärjestöjen ja poliisin avustaminen tarvittaessa. Merellä tapahtuvien tapaturmien ja haaksirikkojen ensisijainen avustaminen kuuluu meripelastajille. Meripelastajien pitää myös osata pelastustehtävien priorisointi ja arvioida esimerkiksi sairastapauksissa hoidon kiireellisyys. Meripelastajien ensisijainen tehtävä on ehkäistä henkilövahinkoja ja turvata apua tarvitsevien henkilöiden selviäminen tilanteesta. Veneiden, laivojen tai muun omaisuuden pelastamista ei luokitella meripelastukseksi, vaan tämä tehtävä jää kaupallisille yrityksille hoidettavaksi. Mikäli tehtävässä on kyse esimerkiksi konevikaisen aluksen rantaan tai satamaan hinaaminen, meripelastusjärjestöt perivät tästä kulukorvauksen. Joka kerta hälytyksen tullessa, pelastajien pitää varautua erilaisiin tilanteisiin joita tehtävässä voi tulla vastaan, sekä siihen mahdollisuuteen, että mitään ei ole enää tehtävissä pelastettavan hyväksi. Pelastustyö vaatii myös henkistä kanttia.

Meripelastusjärjestön tukeminen

 

Meripelastajien tehtävämäärä vuosittain liikkuu kahden tuhannen tienoilla. Varmalta menehtymiseltä pelastuu noin parikymmentä henkeä ja apua saa yhteensä noin neljätuhatta vesilläliikkujaa. Näistä luvuista voi päätellä miten oleellinen osa pelastustyöntekijöiden joukkoa meri- ja järvipelastajat ovat. Jokainen joka aikoo merelle tai järvelle voi joutua tilanteeseen jossa tarvitsee näiden järjestöjen apua. Tämä on hyvä muistaa vaikka tukemalla järjestöjen toimintaa, vaikkei olisikaan vakituinen vesilläliikkuja. Mikäli kyseessä on meripelastustehtävä, se on luonnollisesti apua tarvitsevalle ilmaista. Tukemalla järjestöjä, pidetään huoli että toiminta jatkuu myös kaikilla asemilla, ja että meripelastusseurojen kalusto saadaan pidettyä ajantasalla. Samalla tuetaan järjestöjen koulutusohjelmaa joka takaa sen, että meripelastajien määrä pysyy tarvittavalla tasolla. Järjestöjen tukemiseen on olemassa useita kanavia. Seuralle voi tehdä lahjoituksen vaikka merkkipäivän kunniaksi, tekstiviestinä, pankkisiirtona tai testamenttilahjoituksena. Ilmoitus seuran jäsenlehdessä on myös varteenotettava keino toiminnan tukemiseksi. Tai aina voi liittyä vaikka kannatusjäseneksi.

Meripelastusjärjestön tukeminen