Poliisin työ tarjoaa monipuolisia vaihtoehtoja

Poliisin ammatin kiinnostus on jälleen selkeässä kasvussa. Hakijamäärä Poliisiammattikorkeakouluun Polamkiin kasvoi vuodesta 2015 vuoteen 2016 yli 50 prosenttia. Perustutkintoihin hakemuksia tuli 4 318 kappaletta ja pääsykokeisiin osallistui 2 100 hakijaa. Sisään kouluun otetaan vuosittain 300 hakijaa.

Poliiseja on koulutettu ammattikorkeakoulussa vuodesta 2014 alkaen. Opinnot koostuvat perus- ja ammattiopinnoista, opinnäytetyöstä ja vapaasti valittavista opinnoista.

Tutkinto on laajuudeltaan 180 opintopistettä ja tutkinto antaa kelpoisuuden miehistövirkoihin ja valmistunut voi toimia esimerkiksi vanhempana konstaapelina. Kolmen vuoden opiskelujaksoon kuuluu myös noin vuoden pituinen työharjoittelu poliisiyksikössä, jolloin tittelinä on nuorempi konstaapeli.

Pääsykokeet testaavat hakijoita monipuolisesti

Pääsykokeet järjestetään neljä kertaa vuodessa ja ne ovat kaksiosaiset. Pääsykokeiden ensimmäiseen vaiheeseen kutsutaan kaikki soveltuvat hakijat. Hakijan täytyy olla Suomen kansalainen, hänellä täytyy olla vähintään B-luokan ajokortti, soveltuva terveydentila (mm. riittävän hyvä näkö ja kuulo). Lisäksi hakijan täytyy olla rehellinen ja luotettava ja hänelle tehdään Supon turvallisuusselvitys. Pääsykokeiden ensimmäiseen vaiheeseen kuuluu sekä kirjallinen osuus että paljon puhuttu kuntotesti. Lisäksi testataan hakijoiden psyykkistä soveltuvuutta. Kirjallisen kokeen painoarvo on 30 prosenttia ja soveltuvuustestin 50 prosenttia. Kuntotestistä voi saada 20 prosenttia pisteistä.

Kirjallisessa kokeessa hakijan täytyy pystyä yhdistelemään tietoa ja tuottamaan selkeää tekstiä. Kirjallisen testin on laatinut poliisiviestinnän lehtori Marko Vesterbacka. Hän kertoo, että pääsykokeen kirjallisen osion aikana testataan hakijan kirjoittamisen sujuvuutta, ajattelun analyyttisyyttä sekä kykyä vertailla ja rakentaa omaa tekstiä annettujen tekstien pohjalta. Kirjallisessa kokeessa hakijoiden täytyy kahden tunnin aikana vastata yhteen esseekysymykseen ja vastauksessa täytyy käyttää sekä pääsykoekirjallisuudesta saatuja tietoja, että paikan päällä annettua materiaalia.

Poliisikouluun haluavien täytyy läpäistä mm. tiukat kuntotestit. Jokaisen lajin hyväksytysti suorittaminen vaatii jo hyvää kuntoa, mutta lisäksi koetilanteessa palautumisajat ovat lyhyet ja rasitus kasaantuu. Jos yksikin suorituksen osa-alue on riittämätön, päättyy pääsykoe siihen. Kuntotestin juoksuosuudessa miesten täytyy juosta 1 500 metrin matka alle seitsemässä minuutissa. Naisilla hyväksytty aikaraja on 7 minuuttia ja 45 sekuntia. Juoksutestin lisäksi hakijoiden taitoja testataan ketteryysradalla, leuanvedossa ja penkkipunnerruksessa. Suoritukset arvostellaan joko ajan tai suoritusmäärän perusteella. Testeistä on pyritty tekemään mahdollisimman monipuolisia.

Pääsykokeiden toiseen aiheeseen pääsevät hakijoista ne, jotka ovat suorittaneet ensimmäisen vaiheen menestyksekkäästi. Toisessa vaiheessa on haastattelu, yksilö- ja ryhmätehtäviä sekä lisää psykologisia testejä. Kouluun valituille tehdään lisäksi terveystarkastus, huumetesti ja turvallisuusselvitys. Lisäksi hakijoiden täytyy todistaa uimataitonsa.

Tutkijaksi vai kenttätyöhön?

Poliisiksi valmistuttuaan voi oman kiinnostuksen ja taitojen mukaan suuntautua enemmän joko rikostutkintaan tai kenttätyöhön. Tutkijan työ on kaukana amerikkalaisten rikossarjojen tarjoamista vauhdikkaista käänteistä, sillä pääasiassa työtä tehdään yksin ja toimistohuoneesta käsin. Valttina onkin ihmistuntemus ja pitkä pinna. Tarpeeseen tulee myös psykologinen silmä, sillä kuulusteluissa mikään laki ei velvoita epäiltyä puhumaan totta ja kuulustelijan täytyy saada selville muuta kautta, mistä asioista epäilty mahdollisesti valehtelee. Tutkijan tehtävänä onkin koota palasia yhteen eri puolilta ja linkittää ne keskenään. Tutkijan työ ajoittuu yleensä toimistoaikoihin.

Kentällä toimivat poliisit työskentelevät vuoroissa ja hyvin erilaisissa olosuhteissa. Kun tutkijan päivät määräytyvät tutkittavien juttujen mukaan ja aikataulunsa voi suunnitella melko hyvin etukäteen, kentällä taas päivä koostuu hälytyksistä ja odottelusta. Työpäivä voi kulua pakkasessa tien vieressä tai sisältää rankkojakin kohtaamisia. Myös kentällä tarvitaan psykologista silmää, sillä tilanteet pyritään aina ensisijaisesti ratkaisemaan keskustelemalla. Yllättäviin tilanteisiin täytyy kuitenkin varautua joka päivä. Hyvänä puolena on se, että pääse joka päivä aloittamaan työt puhtaalta pöydältä, kun taas tutkija jatkaa kesken olevien töiden parissa.