Se on asenteesta kiinni

Olin jossain vaiheessa taas lukemassa uutisia rakennustyömailla sattuneista tapaturmista ja tulin jälleen kerran miettineeksi, miksi ihmisten on niin pakko rikkoa turvallisuussääntöjä?

Nehän on laadittu verellä ja niihin on kaikkiin olemassa vahvat perusteet, joten miksi pitäisi oppia asiat vain oman kantapään kautta eikä koskaan hyödyntämällä muiden, mahdollisesti jo edesmenneiden ihmisten ikäviä kokemuksia?

Työturvallisuuden Tyhmimmät Keksinnöt

Yhdysvalloissa, kun oikealla rakennustyömaalla kulkee mikä tahansa henkilöautoa isompi tekniikka, siihen on aina kiinnitettynä niin kutsuttu lippumies: hän kävelee ajoneuvon edessä omaa tahtiaan ja heiluttaa kädessään olevaa lippua, joka on usein punaisen värinen, sekä valvoo, ettei kulkevan tekniikan alle joutuisi ketään huolimatonta työtekijää. Se on yksi turvallisuussääntö, jonka noudattaminen saattaa vaikuttaa varsin tyhmältä niin kuin sen olemassaolokin, mutta kun luetaan tilastoja, kuinka paljon tapaturmia sattuu rakennustyömailla juuri työmaiden liikenteessä, se ei tunnukaan enää tyhmältä. Kurottajan alle jäänyt työntekijä, rakennusmateriaaliauton takanurkasta surmansa saanut haukottelija, kahden ajoneuvon törmäys ja kuljettajien vakavat vammat… Tässä vaiheessa pitäisi jo riittää motivaatio noudattaa turvallisuuden perussääntöjä.

Työturvallisuuden Tyhmimmät Keksinnöt

Joskus aikoinaan sellainenkin itsestään selvä asia kuten turvakypärän ja valjaiden käyttö tuntui tyhmältä eikä ollut mikään työväen suosikki. Kuitenkin Hooverin padon rakentamisessa 1930-luvulla kypärä oli työntekijöiden pakko pitää päässä ja se oli yksi työmaan pakollisista turvallisuussäännöistä. Loppujen lopuksi kuolemien määrä nähtynä työntekijöiden kokonaismäärään koko työmaan aikana oli vaikuttava, minkä jälkeen turvakypärän käyttö laajeni koko maahan ja maailmalle. Sama oli myös valjaiden käytössä: aluksi kukaan ei tahtonut roikkua köysien varassa kolmen metrin korkeudessa etenkin sen jälkeen, kun maailmalle levisi valokuvia Empire State Building -rakennustyömaalta, mutta jälkeen päin, nykyisen sukupolven mielestä turvallisuus tuntuu vihdoin viimein enemmän siistiltä hommalta kuin luusereiden valinnalta.

Tämän Päivän Totuuksia

Turvallisuuden valvontaan rakennustyömailla on olemassa monia keinoja ja yksi niistä on TR-mittari, johon tehdään työmaakierroksen aikana ”oikein” ja ”väärin” -merkintöjä ja lopuksi jaetaan oikeiden merkintöjen määrä havaintojen kokonaismäärällä. Turvallisuusmittarilla seurataan telineiden turvallisuutta, kaiteita, turvallisuussääntöjen noudattamista, nostoja, kulkuteitä, rakenteissa olevia aukkoja ja niin edelleen. Yleensä pyritään ainakin 95 prosentin tulokseen ja Suomessa se monella työmaalla onneksi toteutuu, mutta yllätys on seuraavassa faktassa: eniten tapaturmia on tapahtunut erittäin paljon turvallisuussääntöjä rikkovilla työmailla ja sen lisäksi äärimmäisen turvallisilla työmailla. Ajatus on siinä, että erittäin turvallisessa työympäristössä ihminen yksinkertaisesti unohtaa arjen turvallisuuden perussäännöt – ja palaakin taas siihen, että kaikesta eniten tapaturmia tapahtuu kotona eli tutussa ja turvallisessa ympäristössä. Työmaalla kulkija unohtaa inhimillisten virheiden olemassaolon ja uskoo, että kaikki välipohjissa olevat aukot on peitetty turvallisesti, kaikki telineet ovat tukevia ja niin edelleen, minkä seurauksena on huolimattomuudesta sattunut tapaturma eikä kypärä enää pelasta.

Tämän Päivän Totuuksia

Asenteella Asiaa

Juuri asenne on ratkaiseva kaikissa turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Eniten se koskee työturvallisuutta, kun ollaan siinä tilanteessa, että vastuu on enemmän työnantajalla kuin kenelläkään muulla. Toisaalta, kun kuvittelee harjoittelevansa yritystoimintaa omassa työssään, asenne muuttuu kokonaan: kun tietää, että sairaslomalle joutuminen tai tapaturmasta ja turvallisuussääntöjen rikkomisesta johtunut kuolema tuottaa vaikeuksia niin perheelle kuin omalle yrityksellekin, vastuu on koko ajan mielessä. Ehkä joidenkin mielestä sairasloma on kiva juttu, kun makaa sängyssä tekemättä mitään ja saa siitä rahaa, mutta kun asiaa mietitään syvemmin: kuinka fiksu on ihminen, joka ei ole valmis noudattamaan arjen tavanomaisia turvallisuussääntöjä? Onkohan turvallisuus kuitenkin enemmän älykkäiden asia kuin täysin tavoitteitta elämänsä elävien ja vastuuta kantamattomien ihmisten juttu?