Suomessa henkivartijan työ ei kaukana elokuvien draamasta

Turvamiehistä ja henkivartijoista tulee mieleen elokuvissa nähdyt pelottavat ja raskaasti aseistetut, mustiin pukeutuneet gangsterit, jotka seuraavat kohdettaan näkyvästi joka paikkaan ja ajavat mustilla katumaastureilla. Suomalaisille he ovat tuttuja lähinnä elokuvista ja heitä nähdään myös musiikkimaailman supertähtien seurassa.

Suojelu perustuu pitkälti ennakointiin

Suomessakin työskentelee jonkin verran henkivartijoita, vaikka samanlaista kulttuuria meillä ei asian suhteen olekaan kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa tai Venäjällä. Näissä maissa turvamiesten tulee näkyä ja turvaudutaan juuri näihin elokuvista tuttuihin aurinkolaseilla ja näkyvillä aseilla verhoutuneisiin miehiin. Suurin ero suomalaisten ja näiden kansainvälisten body guardien työssä on tyyli, jolla tehtävät hoidetaan. Suomessa arvostetaan huomaamattomampaa henkilösuojausta, eikä asettakaan yleensä tarvitse kantaa mukana. Alalla pitkään toiminut turvamies kertoo, että hän on uransa aikana joutunut käyttämään voimakeinoja vain muutaman kerran. Meillä turvallisuus pyritään pitämään taustalla piilossa, mutta maailmalla voimannäyttö on arvossaan. Henkivartijan perusvarustus on Suomessa pitkälti samanlainen kuin vartijalla, eli teleskooppipamppu, käsiraudat ja kaasusumutin. Lisäksi mukana saattaa olla käsiase.

Suomessa jatkuvaa henkilösuojausta tarvitsevat vain harvat ja valitut. Presidentti on heistä yksi, pääministeri toinen. Muut poliitikot harvemmin palkkaavat yksityistä henkivartijaa, sillä heidän turvaamisestaan vastaa suojelupoliisi. Toisinaan henkilövartijoita käyttävät esimerkiksi pörssiyhtiöiden johtajat yt-neuvottelujen aikaan, kiristyksen uhreiksi tai sitä pelkäävät liikemiehet tai parisuhdeväkivallan uhrit esimerkiksi avioeroprosessin yhteydessä. Kuka tahansa ei saa tarjoa henkivartijapalveluita, vaan siihen tarvitaan lupa sisäministeriöstä.

Henkilövartijan työhön sisältyy toki vaaroja Suomessakin, mutta oikeastaan väkivaltaa kohtaavat työssään useammin vaikkapa ovimiehet ja vartijat. Monella turvamiehellä tai henkivartijalle on kuitenkin vartijatausta. Henkilösuojauksessa lähdetään aina ennaltaehkäisystä. B-Safe Protection Oy:n toimitusjohtaja Antti Saarnio kertoo, että noin 70 prosenttia työstä on suunnittelua ja 30 prosenttia varsinaista suojelua.

Yhdysvalloissa henkivartijoille maksetaan tähtitieteellisiä summia. Suomessa työ sen sijaan kuuluu normaalin palkkauksen piiriin eikä sen kummempaa vaarallisen työn lisää kuulu tähänkään hommaan. Henkivartijana työskentelevät toteavat, että kyseessä onkin enemmän kutsumus- ja palveluammatti.

Suomessa julkisuuden henkilöihin kohdistuu harvoin suurta uhkaa

Suomi on kuitenkin toistaiseksi melko turvallinen maa, eikä juuri kukaan käytä kokoaikaista suojelua. Julkisuuden henkilötkin saavat meillä kulkea pääosin rauhassa. Toisinaan jopa presidentitkin suhtautuvat kuitenkin turvallisuuteensa melko huolettomasti.

Suomen pitkäaikaisesta presidentistä, Urho Kaleva Kekkosesta liikkuu monta hauskaa tarinaa. Hänen henkivartijansa olisivat halunneet esimerkiksi ajaa joskus hieman eri reittiä turvallisuuden vuoksi, mutta takapenkiltä oli saman tien kuulunut vastustava murahdus. Kekkonen ei halunnut mitään muutoksia reittiinsä tai kulkuaikoihinsa, vaan niiden piti pysyä aina tismalleen samoina. Turvamiehet puhisivat turhautuneina, sillä Kekkosen reitit olivat julkisuudessakin niin tuttuja, että häntä osattiin odottaa minuuttien tarkkuudella oikeassa kohdassa. Kekkonen totesi tylysti turvakaartilleen, ettei hänellä ole mitään mielenkiintoa eristäytyä kansalaisista amerikkalaiseen tyyliin. Hän totesi, että mikäli joku haluaisi hänet tappaa, siinä kyllä onnistuttaisiin. Turvamiehet päätyivät lopulta salaa vaihtamaan Kekkosen Tamminiemessä sijaitsevan työhuoneen ikkunaan panssarilasin, sillä presidentti itse ei olisi antanut tähän lupaa.

Suomen viihdemaailman tähdistä kukaan ei nauti jatkuvaa suojelua. Kansainväliset tähdet taas liikkuvat omien turvamiestensä kanssa, mutta toisinaan he pyytävät lisävoimia suomalaisista turvallisuusalan yrityksistä. Vaikka suomalaisen henkivartijan työ kuulostaa amerikkalaiseen verrattuna melko tylsältä, henkivartijana toimiva Mika vakuuttaa, että tyypillistä keikkaa ei ole vaan kaikki ovat keskenään erilaisia. Jokaisessa toimeksiannossa on omat lähtökohtansa. Mika ei pidä työtään vaarallisena ja kertoo, ettei hänen ole koskaan tarvinnut kantaa mukanaan asetta. Fyysisiin voimakeinoihinkin hän on joutunut turvautumaan urallaan vain muutaman kerran. Hän korostaa, että työssä vaaditaan pitkäjänteisyyttä, rauhallisuutta ja hyviä hermoja. Nopea reagointikyky on ehdoton vaatimus. Maalaisjärki kantaa hänen mukaansa pitkälle.